Tein rakennekynnet reilu viikko sitten mitä ennen olin testannut pariin kynteen materiaaleja. Aineet eivät aiheuttaneet parissakaan päivässä mitään allergisointia, joten uskalsin pistää loppuviikosta kaikki kynnet uuteen uskoon. Rakennekynnet ovat nyt siis olleet viikon (torstaisessa lakkapostauksessahan ne jo vilahtivatkin) ja pysyneet moitteettomasti kasassa.
Alkuunsahan tosiaan testasin aineita parille kynnelle tehden pelkät luonnonkynsien vahvistukset. Työstö oli yllättävän nopeaa. Paksuus oli parilla kerroksella tätä luokkaa:
![]() |
Vasemmalla luonnonkynsi, oikealla kuitutekniikalla vahvistettu kynsi (pari kerrosta kuituliimaa) |
Loppuviikosta tein pidemmät rakennekynnet tippien kanssa (tarkoitus kasvattaa tipit pois ja saada omat kynnet pitkiksi):
![]() |
Kuiturakennekynnet luonnonvärisillä tipeillä. Lakattu nudelakalla. |
![]() |
Tippien kanssa kynsille kertyy luonnollisesti paksuutta enemmän, mutta ovat selvästi ohuemmat kuin geelikynnet. |
Ja mitäkö olen mieltä tästä tekniikasta? Olen erittäin tyytyväinen. Rakennekynnet ovat nyt siis tosiaan olleet viikon verran ja ovat kyllä joutuneet töissä koetukselle. Tippiliima näytti olevan tiensä päässä (uusi siis tilaukseen), joten hieman jännittänyt olen kuinka tipit pysyvät, mutta onneksi eivät ole pettäneet. Eikä kuitumateriaalikaan ole toistaiseksi pettänyt.
Kuiturakennekynsien sekä luonnonkynnen kuituvahvistuksien teko on varsin simppeliä. Hyvin pohjustetulle, pölyttömälle ja rasvattomalle kynnelle laitetaan sopivan kokoiseksi leikattu pala kuitunauhaa (ei tarvitse olla niin pilkun päälle). Kun asetat palan lähelle kynttä, kynsi ikäänkuin magneetin omaisesti vetää materiaalia puoleensa... eli äkkiä käy niin että kuitu ei mene oikealle kohdalle. Onneksi kuitumateriaali kuitenkaan ei jämähdä kiinni tarranomaisesti vaan sen voi vielä irroittaa ja siirtää. Siltikin parempi on kun materiaalin saa kerralla oikealle paikalleen; lasikuitunauha nimittäin venyy ja menettää muotonsa helposti.
Kuidun asettamisen jälkeen levitetään kynnelle lasikuituliimaa, joka kovetetaan aktivaattorisuihkeella. Suihke on ainoa selvästi tuoksuva aine, mutta omasta mielestäni tuoksu ei ole yhtään häiritsevä. Kerroksia voi tehdä yhden tai useampia. Kestävyyden parantamiseksi ja tasaisen pinnan aikaan saamiseksi voisin suositella paria kerrosta. Liimaa levittäessä kannattaa huolehtia että pinta on mahdollisimman tasainen (viiilata sitä toki vielä täytyy); aktivaattorisuihke nimittäin kovettaa liiman samantein. Lopuksi tarvittavat viilailut jotta kynnen muoto ja pinta ovat siistit ja tasaiset.
Kannattaa myös muistaa, ihan niinkuin geelikynsien teon kanssakin, että ei levitä liimaa ihan kynsinauhoihin saakka ja että välttää liiman pääsyä kynsinauhoille.
![]() |
Etyyli-syanoakrylaatti kuulostaa siltä että tämän liiman pitäisi allergisoida, mutta sitä se ei ole tehnyt. |
Pintahan kaiken viilailun jälkeen ei jää kiiltäväksi, joten asianmukaisilla viiloilla aina kiillotusviilan kera voi saada nätin pinnan, mutta suosittelen käyttämään tähän päälle kirkasta uv-lakkaa, kerrosta kirkasta geeliä (jos mahdollisuus on etkä ole geeeleille allergisoitunut) tai helpoiten kirkasta lakkaa tai pohjalakkaa riippuen siitä mitä kynsillesi teet.
Itse olen kynsiini tehnyt pari kerrosta, ja lisännyt hieman liimaa jos on epätasaisuutta jäänyt ja viilannut pinnan siistiksi. Lasikuituliima on kovempaa materiaalia kuin geeli, joten kynsiviilat joutuvat kyllä töihin jos tarvitsee enemmän viilailla. Poisto kuitenkin on simppeliä; viilan kanssa ei tarvitse pelata sillä tämä materiaali irtoaa hyvin liottamalla kynsiä asetonissa. Geelimateriaalit aikoinani aina viilasin pois (sähköviilalla) mutta tämän materiaalin kanssa en edes yrittäisi viilata sillä materiaali tosiaan on kovaa ja asetoni kun poistaa tämän materiaalin todella hyvin.
Pientä miinusta tulee siitä, että ainakin luonnonväristen tippien kanssa lasikuitumateriaali erottui hennosti (näkyy kuviona) tippiosan päältä. Luonnonkynnen päällä lasikuitu ei kuitenkaan näy, eli pinta on tasasävyinen ja luonnollisen näköinen. Valkoisten tippien kanssa materiaali ei varmasti erottuisikaan, mutta veikkaan että värillisten tippien kanssa erottuu. Myös tippien raja erottui toisinkuin pinkillä geelillä tehtäessä. Nämähän ovat siis yksi ja hailea asia jos kynsiään lakkailee jatkuvasti tai käyttää geelilakkauksia tms. Hieman juoksevampaa liima myös saisi olla.
Allergisointia nämä materiaalit eivät tosiaan ole aiheuttaneet. Rakennekynsien teon jälkeen ilmen pari pikkurakkoa, mutta en tiedä oliko tällä mitään tekemistä asian kanssa, sillä noita rakkoja on ilmaantunut välillä pari vaikka rakennekynsistä ei olisi ollut tietoakaan. Täysin oireitta olen tässä saanut siis olla, ja onkin ihan uskomaton tunne että on taas pitkähköt, nätit kynnet. Tunne onkin, että tämä on liian hyvää ollakseen totta ja kohta jotain vielä käy näiden kanssa. Mutta no, ei maalata piruja seinille vaan nautitaan tästä!
Voin suositella tätä siis viikon kokemukseni perusteella varsin hyvillä mielin. Materiaalien hinta on siinä 30€ paikkeilla; enemmän tietysti rahaa kuluu jos joudut hankkimaan muita rakennekynsiin tarvittavia väleineitä (tippejä, leikkurit, ym...) tai perustarvikkeita kuten viiloja, pikkusakset ym. MiMaxilla myydään tarvikkeita yksittäin ja myös aloituspakettina, löytyvät täältä.