Jotain lilaa...

Oh, kyttäsin tuolta että Naisday on taas Tampereella lokakuun lopussa. Pakko mennä. Viime vuonna tein kynsiaiheisia löytöjä ja sainpa kassillisen ilmaista kamaa (fiksuja tuotteita oli kassi täynnä, ei mitään krääsää) kun olin nopea sisäänänkijä. ;) Jokunen luentokin tuli käytyä kuuntelemassa. Nyt on näemmä Hunksitkin lisätty ohjelmalistalle, hui.

Mutta kynsiaiheisiin... Pikkuruiset pikakoristelut... Sarjassamme "kehtaanko julkaista" -kynnet. Geelauksien päällä "viivat" Delia Cosmeticsin Delia art decoration lilalla lakalla, sävy 33. Lisäksi liloja hologrammisydämiä.

Näyttäisi taas tuo allerginen reaktio helpottavan pikkuhiljaa (sormien alapuoli vielä suht kamalassa kuosissa), mutta villi veikkaus kyllä on, että geeleille herkistyminen on nyt päässyt käymään. Pitänee varmaan kokeilla jotain halpismerkkiä onko mitään eroa, ja alkaa saalistamaan geelejä jotka sopisivat vähän herkkänahkaisemmillekin. Parempia kynsikoristeluja on luvassa kun tuo riesa tuosta vielä paremmin helpottaa (käyttöä odottavat Ihanat kynnet -verkkokaupan tuotteet sekä MiMaxilta pian saapuvat tuotteet).

Ja asiasta sadanteen. Yhdestä asiasta on pakko avautua mikä välillä hieman nyppii. Nimittäin Facebookista. Olen Facebookissa joskus ollut, en ole enää, eikä myöskään ole sen kummemmin suunnitteilla palata Facebookiin. Nyt yksi jos toinen asia edellyttää Facebook-tunnuksia. On kisoja, joihin voi osallistua vain jos olet liittynyt Facebookiin. Buzzador pistää etusijalle facebookilaiset (toki tämä on puhtaasti markkinoinnillinen kikka, ymmärretään). Kaikki on aina vaan muutenkin Facebookissa. Facebook Facebook Facebook... Eli jossen kuulu Facebookiin, se syö mahdollisuuksiani osallistua yhtään mihinkään tai jättää minut muuten vain ulkopuolelle jostain. Miettikääpä jos yhtäkkiä alettaisiin erinäisiin osallistumisiin vaatimaan tunnuksia vaikka Irc-Galleriassa tai MySpacessa... "Josset ihqdaa kuuluu galtsuun, voi harmi." (Pakko myöntää tähän väliin että minulla kyllä on ikivanhat tunnukset vielä irc-galleriassa) Minulla on väkisinkin parempaakin tekemistä kuin käydä päivittelemässä tilaani Facebookissa joka viiden minuutin välein tai kytätä muiden tiloja. Jossen pysty näkemään ystäviäni livenä, puhun mielummin puhelimessa, juttelen Messengerissä tai Skypessä tai heitän tekstiviestiä. Lapsena vielä sentään läheteltiin kavereiden kanssa oikeita kirjeitä, niin kotimaan sisällä kuin ulkomaillekin. Ihan oikeita kirjeitä, joissa saatettiin vielä laittaa jotan pientä kivaa mukana. Nyt nuo oikeat kirjeet vaihtuvat kommenteiksi Facebookissa ja pienet kivat kirjeen mukana vaihtuvat hymiöihin tai spämmiviesteihin erinäisistä turhakepeleistä tai linkeistä ym. Joskus silloin kun Facebookiin kuuluin, hermot kärähtelivat tuon tuosta kun joku spämmäili ketjuviestejä tai muuta turhaketta. Kuvia kyllä olisi kiva nähdä ja löytää vanhoja tuttuja, mutta enpähän näe enkä löydä kun en naamakirjaan kuulu. Ehkä sinne vielä joskus eksyn, ehkä en, en tiedä. En siis tällä todellakaan tuomitse muiden naamakirjan käyttöä, tuskailen vain siitä, kuinka Facebook on niiiiiiiiin "must". Facebook, 2000-luvun sosiaalisen median kirous vai siunaus? :D